18.11.2011 @ 10:56
Viimeinen strategiareissu
Strategia tarkoittaa suunnitelmaa, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä. Yrityksissä strategiat ovat olleet avainasemassa. Strategioiden kehittäminen ja strateginen johtaminen ovat olleet konsultoinnin kovaa ydintä.
Vanhaan hyvään aikaan strategioita rakennettiin kaukana pääkonttorista. Piti saada erilainen näkymä kauas eteen ja olla poissa normitetun arjen kiireistä. Vanhaan hyvään aikaan suurten yritysten normistrategiareissun tulokset vaikuttivat koko kansakunnan tulevaisuuteen. Noiden reissujen merkitys oli suunnaton.
Seuraava nostalginen kuvaus vanhasta kunnon strategiareissusta perustuu gurujen muistelmiin:
”Aamulla laukut olivat vaarassa kilistä. Ne piti laskea respan edessä lattialle varovasti. Eihän haluttu ilmiantaa sisältöä. Toisaalta sihteerit olivat järjestäneet asiat muutenkin parhain päin.
Minibaari oli erittäin hyvin varustettu. Ja lisää sai kun pyysi. Yhden nopean oluen jälkeen piti turvautua pariin pieneen miestä väkevämpään. Sitten vain seminaariin kehittämään liiketoimintaa, välillä ikkunasta hohdokasta kansallismaisemaa ihaillen. Puhuttiin siitä, mitä kannattaa tehdä ja valmistaa ja kenelle. Ja ehkä myös mihin hintaan.
Tauot olivat hitaita ja tehokkaita. Niiden aikana sipaistiin vahaa hiuksiin ja hoidettin muutama juokseva asia sihteerin välityksellä. Ja muutama viisisenttinen kohti varpaita. Tunne yrityksen tulevaisuudesta alkoi löytyä. Miksi yritys on olemassa? Vastaus oli taas vähän lähempänä.
Kuuden aikaan päivä alkoi olla pulkassa. Kaasujalkaa voitiin alkaa painaa ilman sen suurempia huolia. Ennen suurta strategiaryhmän päivällistä otettiin vakavampi sessio terassilla tai laavulla. Pari bisseä ja pikkusikarit saivat ansaitsemansa huomion. Mihin ihmeeseen firmamme on oikeastaan menossa? Elämä Suomessa ja sen tulevaisuudessa on oikeastaan aika ihanaa.
Päivällisellä nautittiin isänmaan kädestä. Pari tujausta alkuun, puolivälin molemmin puolin ja loppuun, tietty. Sikarit kruunasivat loistavan kuhan. Siirrytään sitten itse asiaan. Saunan lauteilla puhutaan vakavia. Mitä meidän oikeastaan pitäisi tehdä? Pari A-olutta kyytipojaksi, muuten ei suomalainen yhteiskunta kehity ja vapaakauppa sarasta.
Ravunpunaiset, oli suonissa sinistä verta tai ei, tulevat saunasta haisten tuoreelle hielle. Kabinetissa odottaa korillinen olutta ja puheenaiheita. Tuottavuus on hyvä renki mutta huono isäntä. Lakkokenraalit ovat taas ensi kerralla ketjukoostumuksessa mukana. Päästään sopimaan tupojen vaikutuksista hintoihin ja yhteiskunnan tulevaisuuteen.
Eiköhän tämä riitä bisneksestä tältä erää, joku ehdottaa. Olemmehan koko ajan olleet oikeilla raiteilla eikä noille raiteille näy loppua. Kannatusta löytyy. Joku kaatuu kokolattiamatolle. Veljet kampeavat hänet tuoliin istumaan. Nyt alkaa olla kyse todellisista miehistä, omasta itsestä ja kenestä tahansa muusta.
Puolen yön jälkeen syttyy yökerhon kutsuva pauhu. Osakkeenomistajien ja yhteiskunnan piikkiin muutama kierros ja loput firman reissukassasta. Muistakaa kuitit, joku naurattaa seminaariväkeä. Kahden jälkeen alkaa isojako. Oli tuuria tai ei, neljän jälkeen napataan päivän ensimmäinen paukku ja nukahdetaan syvään uneen.
Uusi bisnespäivä alkaa auringon jo valaessa kultaa poutapilvien reunaan. Heitetään pitkä keikka marmoripinnoitteisessa pikkulassa ja sipaistaan pari tasoittavaa päälle. Suolainen aamupala hajustaa hengityksen ja nostaa hien pintaan.
Seminaaritila tuoksuu saavutuksille. Uusi strategia on hallituksen hyväksyntää vaille valmis. Näin se käy. Tulevaisuus on turvattu. Asiakkaat jo pohtivat tahoillaan mitä kivaa heidän budjeteilleen on keksitty seuraaviksi vuosiksi.
Miksi ihmeessä näiden uusien strategiakoulukuntien näkemykset maailmasta ja välineet sen hallitsemiseksi ovat niin monimutkaisia? Keep it simple, sanoi uusi viestintäjohtajakin joka on käynyt kaikilla mantereilla. Hän oli muuten nainen.
Aikanaan lähdetään kotiin. Siellä perhe tarjoaa virikkeitä, joita voi pohtia squash-kentällä. Maanantaina olemme taas rikkaampia ja Suomi jatkaa vaurastumistaan. Tie tulevaisuuteen on päällystetty kullanarvoisilla strategioilla…”
Se oli sitä aikaa se. Kyllä maailma on muuttunut noista ajoista. Nykyään ei ole aikaa. Moraali on korkeampi. Etiikkaakin löytyy reilusti enemmän. Maksat ovat puhtaampia. Strategiat ovat lähinnä kvartaalin mittaisia.
Eli: onko strategioita ja strategista kehittämistä enää olemassa? Millaisia ovat tämän päivän strategiareissut?
Aihe-alue Strateegiat, tarinointia Permalink
Kirjoittaja Jere Vento
10.12.2011 @ 15:45
Moi Ville!
Löysin vasta vähän aikaa sitten blogisi. Erinomaisia kirjoituksia ja kannanottoja – tätä seuraan jatkossa tiiviimmin.
Kuvauksesi strategiareissusta on vallaton ja loistava!
Nykypäivänä tällaisiin ei vaan taida olla varaa, ja korkeampaa moraaliakin vaaditaan (kuten tuot esiin). Hyvä näin, sillä näiden reissujen saavutukset eivät kaiketi sittenkään olleet panos-tuotos- mielessä kaikkein onnistuneimpia. Mutta olen myös kuullut poikkeuksia, jotka tietenkin vahvistavat sääntöä. Olen kuullut uskomattomista tuotekehitysideoista saunan lauteilta ja onnistuneista organisaatiorakenteen muutoksista pitkän hotellihuonekokouksen tiimoilta. Tai ehkä ne ovat sittenkin urbaania legendaa.
Jotakin on myös menetetty näiden strategiareissujen loppumisen myötä, sillä aiemmin niitä odotettiin innolla. Kaikille järjestyi helposti parin päivän iltaloma ja muut työt työnnettiin hetkeksi syrjään, ehkä jopa delegoitiin. Näille reissuille lähdettiin iloisina ja yhteishenkeä puhkuen. Rapatessa roiskui, mutta saatiin hyviä tarinoita jälkipolville.
No mikä sitten on muuttunut? Olen kuullut tällaistakin hieman hillitymmistä sessioista: “Strategiapäivät ovat kalenterin pakollisia varauksia. Osa tekeytyy kipeäksi. Paikalle saapuneet sairastuvat tylsyyteen. Draamankaari on kokoajan sama; yksi puhuu, muut haukottelevat. Ja jos joku intoutuu työtovereiden edessä illalla maistelemaan väkijuomia, on syynä yhteisöllisyyden ja ilon sijasta epätoivo ja yksinäisyys. Näitä sortuneita sitten paheksutaan kahvihuoneessa seuraavat kuukaudet. Ja sitten se päätarkoitus eli strategia – muistaako kukaan siitä mitään? Eikö? Mutta eihän kukaan edes ollut kännissä? Niin se on ainoa asia, joka jäi mieleen. Saavutushan sekin tietysti on…”
Kirjoittaja Ville Saarikoski
10.12.2011 @ 16:22
Moi Jere.
Tämä blogi palvelee itseäni sekä niitä joille näitä linkkailen. Käyn keskusteluja usein muualla kuin tässä ko. blogissa. Mutta mielellään myös täällä.
Liioittelen tässä ehkä hiukan koomisestikin alkoholin asemaa perinteisillä strategiareissuilla. Mutta ironista kyllä, näillä reissuilla turvattiin kasvua silloiseen aikaan, kun kaikki oli ennustettavampaa. Ja toisaalta, kun porukka on vauhdissa niin silloin syntyy joskus parhaat ideat, oli mukana alkoholia tai ei. Mutta harvinaisempaa se taisi olla.
Jotain on taatusti menetetty jos kaikista strategiaseminaareista ja -reissuista tulee tylsiä, siis “asiallisia”, oli alkoholilla roolia tai ei. Kuin HR-messuja tylsimmillään. “Asiallisuuden” kääntöpuoli on pahimmillaan innovatiivisuuden täydellinen kato. Yksittäisten palopuheenomaisten ja loistavienkin esitysten energia hiipuu seuraavaan esitykseen riennettäessä.
Kun lasketaan koskea, heitetän porukat sissileirille tai puristetaan ihmisistä jotain todellista esiin edes samassa kylpytynnyrissä, niin voidaan edes vähän riisua naamioita itsen ja itse asian ympäriltä.
Ja sanotaan mitä tahansa, alkoholi on aika pitkään ollut hyvä ja hyväksytty voiteluaine naamioiden riisumisessa. Kunhan se on normi ja hyväksyttävää. Niistä parista hassusta humalaisesta, jotka normista poiketen nappaavat miestä väkevämpää, tulee tosiaan usein vain säälittäviä ja paheksuttavia poikkeuksia.
En moralisoi mitään.
Mutta asiakkaiden pöytään illalla sammuva ja maratonia juoksematon strategiakonsultti se vasta vaikeatulkintainen hahmo onkin. Jos se hoitaa hommansa hyvin, niin pyytääkö seuraavaan prosessiin mukaan vai ei? Ennen ehkä kyllä, nykyään ehkä ei… :)
Kirjoittaja Roshni
05.02.2012 @ 08:42
Esityksessään Veikka ei kuvsuavälineistä puhunut. Messualueella puolestaan oli sellainen tungos, että kovin paljoa ei pystynyt kyselemään. Sen verran sain selville, että tähän mennessä hän olisi reissuillaan käyttänyt Powershot S50:ä ja nyt siis 300D:tä. Mielenkiintoista olisi tosiaan kuulla tuosta kestävyydestä.Pro1 tuntui hyvältä laitteelta. Jo 300D:n mittoihin ja painoon tottuneena kamera tuntui minusta pieneltä ja kevyeltä. Zoomi toimi mukavasti “rinkulasta”, vaikka eloktroninen onkin. Kovin paljolti en kyllä ehtinyt tunnustella saati kuvanlaatuun ja muihin säätöihin perehtyä.
Kirjoittaja uhygirk
05.02.2012 @ 16:53
H1rVZJ evlqzfktscyb
Kirjoittaja Yousef
08.02.2012 @ 10:29
kiirojtti:Heya i am for the primary time here. I came across this board and I to find It truly useful & it helped me out a lot. I’m hoping to give something back and help others like you aided me.
Kirjoittaja vauhzvlnt
10.02.2012 @ 16:14
pYE5zS owlbmtpgfsba