23.12.2011 @ 14:22
Mikä on Hyvinvoinnin business case?
Mikä on sinun firmasi ”hyvinvointiohjelma”? Muistutetaan liikunnasta, piilotetaan tuhkakupit, järjestetään saunailta ja sanotaan sitä ohjelmaksi? Ei kai sentään.
Toki tällaiset toimenpiteet ovat helppo ja halpa tapa edistää jotain jota voidaan kutsua myös hyvinvoinniksi. Mutta ne eivät ole mikään hyvinvoinnin business case.
”Business case” tarkoittaa yleensä sitä, että erilaiset investoinnit tai projektit perustellaan yrityksen tai organisaation liiketoiminnan tai perustehtävän kannalta. Business case tarkoittaa sitä, että investoinnin hyödyt, riskit, tulokset ja kustannukset liiketoiminnan kannalta voidaan esittää pätevästi laadullisessa ja mielellään määrällisessä muodossa. Onko (työ)hyvinvointihankkeista mahdollista rakentaa Business case?
Vastaus on: luonnollisesti. Mitään muuta mahdollisuutta ei pitäisi ollakaan.
”Hyvinvoinnin johtaminen” on suosittu mutta oikeastaan absurdi termi. Hyvinvointiahan ei voi johtaa vaan käytäntöjä joiden tuloksena hyvinvointi kehittyy. Nämä käytännöt pitävät sisällään hyvinvointiin liittyviä henkilöstöetuja, koulutuksia, hankkeita ja ohjelmia.
Hyvinvoinnin business case voi perustua vain yrityksen strategiaan. Strateginen hyvinvointi, johon hyvinvoinnin business case perustuu, tarkoittaa sitä osaa hyvinvoinnista jolla on vaikutusta organisaation perustehtävään tai liiketoimintaan.
Hyvä yleiskunto on kannatettava asia oikeastaan kaikenlaiseen työhön liittyen. Vierumäen urheiluopiston testauspäällikön Matti Heikkilän mukaan suomalaiset ovat kuuden tunnin työpäivän kunnossa. Laskennallisesti siis pari tuntia suomalaisesta työpäivästä on pelkkää presenteismiä.
Jo pelkästä yleiskunnon kohottamisesta saa business casen melko helposti. Mutta vaikka lähdetään niinkin yksinkertaisesta asiasta liikkeelle, niin sen pitää sisältää seuraavat asiat (sano ja mieti näitä toimitusjohtajan äänellä ja hae vastaukset niihin):
- Konteksti: miten ja miksi teema (yleiskunnon kohottaminen) on valittu? Miten se palvelee yrityksemme strategiaa?
- Arvo ja vaikuttavuus: Mitä tuloksia saadaan aikaan liiketoiminnan kannalta? Miten hyödyt on identifioitu? Mikä on ROI (return on investment) ko. hankkeesta ja miten se on laskettu? Mitkä ovat riskit ja miten niihin on varauduttu?
- Fokus: Mihin keskitytään? Mitkä oletukset ja rajoitteet liittyvät valittuihin hyvinvointimenetelmiin?
- Tulokset ja tulosodotukset: mitä välittömiä hyötyjä on tuloksena? Mihin yrityksen sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin hyvinvointihanke vaikuttaa? Mitkä sidosryhmät siinä pitää ottaa huomioon?
- Tarpeet: Mitä osaamista, teknistä välineistöä tai ohjelmistoja hankitaan mistäkin ja millä perusteilla? Mitä vaaditaan henkilöstöltä ja henkilöstöjärjestelyiltä? Milloin aloitetaan? Milloin lopetetaan? Mitkä ovat kriittiset pisteet?
- Resurssit: Miten projekti käytännössä rakentuu? Kuka sitä johtaa? Onko ohjausryhmää? Miten resurssointi muutoin tapahtuu?
- Johtaminen ja raportointi: Kenelle projektista vastataan? Miten siitä raportoidaan? Miten vaikuttavuus ja tulokset levitetään ja hyödynnetään? Mikä on budjetointimalli?
- Sidokset muuhun kehittämiseen: Miten tämän ohella kehitämme organisaatiotamme hyvinvoinnin näkökulmasta? Ovatko turvallisuus-, työsuojelu- ja jatkuvan parantamisen käytännöt palvelemassa samaa hyvinvoinnin visiota?
Kun näihin kysymyksiin on vastattu, vaikka kyseessä olisi pelkästään jokin tietty peruskunnon kohottamisohjelma, niin ollaan jo pitkällä siinä, että hyvinvoinnista tulee business case. Ovatko nämä yleisesti ottaen hallussa suomalaisissa yrityksissä? Osin ovat ja monelta osin eivät.
Merkittävä asia lienee se, että hyvinvointi-investointeja ei pitkän päälle voi perustella uskottavasti vain niistä koituvilla säästöillä. Esimerkiksi sairauspoissaolojen vähentyminen on ensiarvoisen tärkeä tavoite. Mutta niin kauan kuin poissaolot on tärkein tai jopa ainoa hyvinvoinnin mittari, hyvinvointi-investoinnit ovat ikään kuin sairaudenhoitoa, joka tuo säästöjä. Tämä taktiikka on ymmärrettävä, mutta se ei sittenkään kanna vielä kovin pitkälle.
Hyvinvoinnin edistäminen ei ole sairaudenhoitoa. Tai paremminkin, sairaudenhoito on vain yksi hyvinvointi-investointien perustelu. Todistusaineistossa täytyy ottaa mukaan myös vaikutukset tuottavuuteen ja tuloksentekokykyyn sekä sosiaaliseen pääomaan. Poissaoloja voi olla vaikka pyöreä nolla, mutta presenteismi (ollaan työpaikalla sairaana tai työkyky on muuten heikko) on kroonista.
Työterveyshuolto ei saa kovin mairittelevia lausuntoja ennaltaehkäisevästä roolistaan hyvinvoinnin edistäjänä. Lääkäritalot ovat alkaneet palkata laaja-alaisia työhyvinvointiammattilaisia riveihinsä mutta muutos on hidas. Perinteiseen lääkärikulttuuriin tuntuu huonosti sopivan se kokonaishyvinvointinäkemys, jota olisi edistettävä. Ja ansaintalogiikka on armoton: parhaat tuotot tulevat nopeasta lääkärikäyntien massatuotannosta ja lähetteistä lääketieteellisiin lisätutkimuksiin. Se riitelee kokonaishyvinvointia vastaan.
Hyvinvoinnin edistäminen ei ole, eikä saa olla, yritykselle hyväntekeväisyyttä. Valitettavasti huonosti perustellut hyvinvointikampanjat näyttäytyvät sellaisina. Kun tunnustetaan, ja liiketoiminnan johtaminen oppii, että hyvinvoinnilla on vaikutusta tulokseen, niin hyvinvoinnin edistämisestä tulee tervettä itsekkyyttä. Ihmiset rakastavat saada jotain tuttua nyt heti. Kunpa oppisimme hiukan enemmän haluamaan jotain uutta ja vasta vähän vaivaa nähtyämme. Siitähän on kysymys hyvinvoinnin edistämisessä yksilötasolla.
Hyvinvoinnista puhuttaessa täytyy olla kovin varovainen. Jotenkin suomalaiselta tuntuu se, kuinka helposti näissä asioissa kaivetaan fasismikortti esiin. Syytetään nimittäin terveysfasismista. Tuntuu vähän siltä kuin talo olisi tulessa mutta sitä ei saisi sammuttaa ettei vaan pystyyn jäävälle osalle tule vesivahinkoa.
Haloo, maa kutsuu. Kohta lähtee taas yksi tehokas työtunti suomalaisten arjesta jos jatketaan samaa rataa.
Aihe-alue Hyvinvointi, Johtaminen, Kehittäminen Permalink
Kirjoittaja Ossi Aura
23.12.2011 @ 17:01
Ville – puhut 100%:sti asiaa!
ja vaikka nyt on joulu – tämä asia ei ole joulupukin (tai jonkun muun satuolennon) asia – tässä vain kova ja määrätietoinen työ tuo tuloksia!!
Toivottavasti voimme tehdä jatkossakin yhteistyötä luovalla ja asiakkaalle lisäARVOA tuottavalla tavalla!!
Kirjoittaja ville
23.12.2011 @ 17:12
Kiitos Ossi palautteesta ja kannustuksesta. Uskon kyllä että kun laineet lyövät (ja tasoittuvat), löydämme yhteistyön paikkoja.
Joulua!
Kirjoittaja Jere Vento
06.01.2012 @ 00:25
Morjens Ville!
Täyttä asiaa. Työhyvinvoinnista on joskus tuskaisen vaikeaa puhua suoraan, jottei tule leimatuksi hyvinvointifasistiksi. Kannatan liberaalia yhteiskuntaa, jossa yksilö saa itse vastata terveytensä edistämisestä tai tuhoamisesta; emme siis tarvitse ideologista kontrollia. Mutta työnantajan on hyvästä syystä oltava kiinnostunut työntekijöidensä kyvykkyydestä, jonka perustana on hyvinvointi. Molempien, työnantajan ja työntekijän, kannattaisi painottaa ROI: ta (return of investment). Molemmat investoivat, toinen enemmän rahaa, toinen aikaa ja osaamista. Molempia hyödyttää yhteinen pyrkimys työntekijän hyvinvoinnin edistämiseksi.
Toimivat ja tulokselliset työhyvinvoinnin business caset voisivat olla myös työnantajamielikuvan ja yrityksen houkuttelevuuden kannalta positiiviisia harjoituksia.
Ja sitten ne käytännön tulokset… Olen kuullut muutamasta asiakasyrityksestä, että laajatkin hyvinvointiohjelmat tuottavat valitettavan usein lopputuloksen, jossa jo ennestään hyvinvoivat ja terveyteen panostavat saavat entisestään buustia, mutta ne akuutimmin kohennusta tarvitsevat eivät yrityksen panostuksista huolimatta innostu tai löydä sopivia menetelmiä hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Miten tätä kehittäisi, jotta investoinnit myös tuottaisivat.
Mukavaa vuoden alkua!
Kirjoittaja Ville Saarikoski
07.01.2012 @ 13:13
Kiitos Jere kommentista.
Tänään 7.1. oli Hesarissa mielenkiintoinen yleisönosastokirjoitus otsikolla “Väsynyt uraohjus ei ole kunniaksi työnantajalleen”. Lukekaa. Siitä saa käsityksen kuinka liiketoiminnan logiikan kova ydin käyttää usein edelleen hyväkseen työntekijöitä, ja työterveyshuolto, työsuojelu ja – niin – työhyvinvointiohjelmat uhrataan liiketoiminnan alttarille, Ilman että liiketoiminnassa itsessään asetettaisiin kyseenalaiseksi jaksamisen ongelmia tai mietittäisiin hyvinvointia aidosti strategisesta näkökulmasta. Tämä ko. kirjoittaja oli saanut tarpeekseen ja hyppäsi toiselle raiteelle.
Toisaalla me työhyvinvointiosaajat mietimme kuinka saisimme yritykset saisivat enemmän tietoa hyvinvointiyrittäjien palveluista. Suunnitellaan yhteisiä verkostotapaamisia, joihin kutsutaan HR:n ja työterveyshuollon edustajia.
Minä kyllä sanoisin että:
a) googlaamalla löytyvät kaikki mahdolliset ja tarvittavat työhyvinvointipalvelut alueella kuin alueella.
b) HR ja TTH tietävät asioista tarpeeksi.
c) Paikalle pitäisi saada toimitusjohtajat ja esimiehet.
Tai paremminkin, meidän olisi mentävä suoraan heidän luokseen: työyhteisöihin valmentajiksi, jotka eivät itse asiassa sanoisi ääneen kertaakaan sanaa “(työ)hyvinvointi” vaan kyseenalaistaisivat liiketoiminnan ja organisoinnin käytäntöjä ja tarjoaisivat uusia näkökulmia ja ratkaisuja joissa jaksaminen olisi paremmin huomioitu.
Kenellekään ei ole arkijärjellä tai tieteellisesti epäselvää se, kuinka kannattavia liiketoiminnan suhteen “business case” -pohjalta toimivat hyvinvointihankkeet.
Näyttää vain siltä että me (työ)hyvinvointitoimijat olemme hyvinvointipuheemme kanssa sivuraiteella todellisen vaikuttamisen suhteen. Meillä ei ole tarpeeksi liiketoimintaosaamista. (Vai emmekö vain osaa myydä?)
Olemme voimattomia siinä vaiheessa, kun hyväkuntoisiksi treenatut työntekijät ja esimiehet lähtevät takaisin työpaikalle tuskailemaan työnsä epäjohdonmukaisuuden tai liiketoiminnan vaatimusten kanssa.
PS. taidan itseterapeuttisena harjoituksena kirjoittaa seuraavaksi postmodernin merkinnän otsikolla “työhyvinvointipuhe”. Mitä ei voi tai kykene ironisoimaan, se jämähtää paikalleen…
Kirjoittaja Hassan
04.02.2012 @ 04:22
Oli kiva lukea aajsuktiasi twitterin antoisista puolista.Itse olen juuri miettimässä päinvastaista tänään: mitä jää ulkopuolelle jos olen pelkän rakentamani verkoston varassa. Esim. aion tänään lukea Minna Lakkalan väitöskirjan josta en edes kuullut sen ilmestyessä vaan vasta nyt. Ei ole aukoton systeemi minun verkko -asiantuntijat eivät tviittaile vaan toimivat omissa verkostoissaan.Ajattelin seurata tulevaisuudessa esim Helsingin yliopiston CRADLE uutta yksikköä, jossa tuotetaan punnittua tietoa.Kansainvälisesti sama juttu, voi ajautua seuraamaan kaiken maailman helppoheikkejä huomaamattaan. Tässä ei varmaan ole sulle mitään uutta mutta sattui osuvaan saumaan niin kerroin ajatukseni. Joku sanoi ohimennen joskus ConnectPro meetingissä (kk-opetus) että on helpompi luoda brändi sosiaalisissa verkoissa kuin (tutkimus) työtä tekemällä – se kolahti minun mieleen ja nyt löysin sen uudelleen.Omista tarpeista tietysti kaikki ohjautuu..
Kirjoittaja oflnruxtp
05.02.2012 @ 16:15
6B81lC jqgutleuprxl
Kirjoittaja Yelken
06.02.2012 @ 04:27
Suhde on vähän msaaukia, itse laitan puolet ja puolet suurinpiirtein. Kookosöljyä saa nykyään lähes kaikista isoimmista hyvinvarustetuista marketeista. Ja se on äärimmäisen terveellistä sisäisestikin, käytän sitä paistamiseen, esim. kanaruuat saa ihanan hienon vivahteen kun paistaa kookosöljyssä, nam:)
Kirjoittaja Auth
08.02.2012 @ 13:34
no oaplis siinä . tulevaisuus on hyvä ja parempi kuin maailma koskaan. joku luonnevikainen on kirjoittanut pessimismiä täynnä olevan oudon jutun . paitsi kohtuullistaminen kaikki muu siinä oli outoa ja sairasta. ei niin. se on varmaan kirjoitettu pimeässä . maailmanlaajuinen demokratia tulee ja saamme siitä kaikki hyötyä. ei ole mitään syytä hajottaa valtion apua yksityiselle ja yhteisölle. suurin osa amerikalaisista haluaa ruotsin mallia. tulevaisuus on hyvä ja siitä voimme kaikki nauttia. koko sivilisaatio tähtää lähinnä ruumiin hyvinvointiin ja se on suhteellisen helppoa. ahneus ei kuulu ihmisluontoon luonnonvastaisena. ja se tulee katoamaan.
Kirjoittaja zibkxdx
10.02.2012 @ 16:59
RbnFUn srrecfvztith