Muistuttaako sinun työpaikkasi enemmän selväjärkistä ja ennustettavaa organisaatiota vai käärmeenpesää? Kun tämän kysymyksen esittää mille tahansa kohderyhmälle, niin enemmistö äänestää jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta.  

Miljardien eurojen, kaiken sen rationaalis-tieteellisen kurssituksen ja kehittämisen jälkeen tulos on tämä. On lähes muotia todeta vapisevalla äänellä, kädet anelevasti levällään tai tiukasti puuskassa, että ”meidän firmassa on johtamisongelmia”. Esimiestyön krooninen kriisi ei vaikuta enää uskottavalta. Ongelma taitaa olla syvällä pomoudessa ja johtamisen kehittämisessä.

Kysymys 1: Alkoivatko johtamisen todelliset ongelmat silloin kun johtamisesta tuli tiedettä?

Joskus toisen maailmansodan jälkeen se tapahtui tai jo sen aikana: johtamisesta tuli oikea tieteenala. Siitä tuli väline täydellisen maailman tavoitteluun. Muutama kymmenen vuotta meni voittokulussa. Sitten nousivat vähän kriittisemmät äänet. Sitten 1980 –luvulta lähtien jotkut hyppäsivät toiseen ojaan, eli huuhaan puolelle. Silläkin on nykyään valtaa kehittämisen markkinoilla melko paljon.    

Kysymys 2: Mitä paremmin perinteiset johtamisen ohjelmat ja asemansa sementoineet kehittämisyritykset menestyvät, sitä heikommin ollaan valmistautuneita uusiin työelämän ilmiöihin ja ”mustan joutsenen” lailla ilmestyviin ilmiöihin?

Otetaanpa esimerkiksi sosiaalinen media, sen hyödyntäminen ja hyödyntäjien johtaminen. Ymmärrän oikein hyvin, että sosiaalinen media on ongelma työelämässä. Linjavedot ovat vastakkaisia: toiset vetävät liinat kiinni (”töissä tehdään töitä, eikä pyöritä somessa”) ja toiset antavat palaa (”menkää, hakekaa ja jakakaa tietoa, ottakaa kaikki irti somesta!”).

Kysymys on ainakin luottamuksesta ja kontrollista ja sen menettämisen pelosta. Organisaatioiden ja ihmisten kontrollointi on johtamisen ja johtajien ikuinen visio ja kipupiste. Paradoksaalista on se, että sitä on yhä vaikeampi toteuttaa. Kysymys on myös siitä vanhanaikaisesta näkemyksestä, että ”työn tekeminen” ja sosiaalinen media ovat vastakkaisia asioita. Tosiasiassa ne eivät sitä ole, vaan on tutkimustuloksia siitä, että työntekijöiden sosiaalisen median käyttö, lieveilmiöt karsittuna, lisää tuottavuutta. Ensinnäkin, se tarjoaa välttämättömiä virkistyshetkiä ja toiseksi, ihmiset pääsevät sitä kautta nopeammin kiinni työssä esiintyvien ongelmatilanteiden ratkaisuihin ja innovointiin. Uskomatonta, oletko yllättynyt?

Kysymys 3: Mistä johtajat on tehty? Upseereista ja MBA:n läpikäyneistä tiedemiehistä?

Johtajat ja esimiehet muodostavat kerroksia. Ylin kerros, keskijohdosta ylöspäin edustaa johtamista, jonka yhteiset kokemukset rakentuvat yhteisestä kielestä. Aikoinaan yhteinen nimittäjä oli RUK. Upseerioppilaille korostetaan heidän asemaansa varusmiesten parhaimmistona, sodan ajan johtajina ja tulevina yhteiskunnan tukipylväinä. Reserviupseerikoulun kuri on tavanomaiseen suomalaiseen peruyksikköön verrattuna tiukka. Aikoinaan, eikä vielä kovin kauan sitten, oli lähes mahdotonta rakentaa urakarriääriä ilman RUK-taustaa. Silloin et ollut ”yksi meistä”.

Kun RUK:n merkitys on pienentynyt, tai paremminkin, kun se ei taannut kaikille taivaspaikkaa, niin tilalle on tullut muita yhteisen kokemuksen tarjoajia. Nykyisin ylemmän kerroksen yhteinen kokemus rakentuu MBA –ohjemissa, huippucoachien kammioissa, johtamisen erikoisammattitutkinnoissa tai oman alan ylemmän johtamisen koulutuksissa. Koulutus on pitkäkestoista ja usein hyvin kallista.

MBA –ohjelmat ovat edelleen suurimmaksi osaksi modernin tieteellisen tiedon hellimiä ohjelmia, joille, näin väittäisin, asioiden täydellinen kontrolli ja ymmärrys on edelleen visio numero yksi. Yliopistojen kyljessä olevat, itsenäiset bisneskoulut ovat suojassa postmoderneilta tuulilta, jotka yliopistoissa ovat jo puhaltaneet parikymmentä vuotta. Miksi näin? Koska johtamisen ”vakavasti otettaville” ohjelmille tiukan tieteellinen ja positivistinen ote on välttämättömyys. Esimiehet ja johtajat tulevat kursseille hankkimaan management- ja leadership –osaamista teknisellä tasolla sekä rationaalista tietoa. He eivät tule niinkään kyseenalaistamaan vanhoja uskomuksiaan tai oppimaan ihmisistä ja heidän johtamisestaan kokonaan uusia asioita. He haluavat ”relevanttia kunnon tietoa”.

Kysymys 4: Kannattelevatko bisneskoulut ja vakiintuneet ”hyvämaineiset” johtamiskoulutukset vieläkin kollektiivista johtamisen harhaa?

Jos näin on, se johtuu kiveen hakatusta hyvän johtajan perusvaatimuksesta: johdettavat seuraavat johtajaa ja näin antavat hänelle ja hänen toiminnalleen oikeutuksen. Edelleen siis johtaminen kytkeytyy johtajaan. Tämä on tulosta tulos vuosikymmenten rationaalisen johtamistieteen ylivallasta opiskelussa, jatko-opinnoissa, kursseilla, mediassa ja ylemmän johdon puheessa. Ja sinne ylempään johtoon tietenkin kaikki kunnon miehet (sic!) ovat aina halunneet. Mutta paradoksaalista on se, että on yhä vähemmän asioita, joista voimme täysin varmasti sanoa jotain.

Kysymys 5: Miksi johtaminen ja johtamisen kehittäminen on niin itsestäänselvä bisnes, mutta kuitenkaan johtamiselle ja esimiestyölle ei tunnu löytyvät aikaa käytännön arjessa?

Tämä on minua viime vuosina askarruttanut kysymys, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. On jokin valuvika tai epäsymmetria siinä, kuinka tärkeänä asiana johtajat ja kehittäjät pitävät johtamista, ja kuinka nopeasti se sysätään syrjään tärkeämpien asioiden tieltä. Nuo tärkeämmät asiat ovat meille kaikille niin tuttua sähläystä päivä kerrallaan.

Kysymys 6: olisiko vihdoin, ihan oikeasti, saatava keskiöön asiakas ja työyhteisön hyvinvointi ja siirtää sivuun kysymys ”erinomaisista johtajista” ja heidän mukanaan nousevista ns. johtamisongelmista?

Yksinkertaisesti: jos asiakas on tyytyväinen, niin se tarkoittaa yleensä sitä että tehdään oikeita asioita. Ja jos työyhteisö voi hyvin, niin johtamisongelmia ei todennäköisesti ole. Mitä enemmän keskitymme johtajaan, sitä enemmän on johtamisongelmia. Niinkö se menee?    

Mitä sitten itse kannatan? Lyhyt lista:

1. Valmennus ja kehittäminen pois luokasta, sinne missä tapahtuu.

2. Johtamisen ja esimiestyön teemoja enemmän toisen asteen ja korkea-asteen opintoihin. Asia on liian tärkeä jätettäväksi bisneskoulujen, kehittämisorganisaatioiden ja vakiintuneiden kehittämisohjelmien käsiin.     

3. Valmennus- ja kehittämiskumppaneista täytyy tulla joustavia ja asiakkaan etuja palvelevia ”agentteja”. Ei siis minkään taustainstituution palvelijoita, jotka edustavat jotain tiettyä näkemystä, jossa pitäydytään kaikissa tilanteissa. Ainoa näkemys tulee loppupeleissä asiakkaalta!

4. Eri ”kerrokset” saman pöydän ääreen. Omat koulutukset ovat joskus tarpeen, mutta perustoiminnan kehittäminen voi kestävällä tavalla tapahtua vain yhdistämällä kerrokset.   

5. Moderni tieteellisyys jätettävä avustajaksi, ei enää päärooliin. Mutta ei kuitenkaan mennä toiseen ojaan, eli huuhaan puolelle. Kun huuhaalle antaa vallan, ollaan vielä pahemmissa ongelmissa. Silloin mikään perustelu ei toimi.

6. Huomio johtamisen teoreettisesta koulutuksesta käytännön oppimiseen.  

7. Kehittäjät eivät tarjoa vastauksia vaan kysymyksiä, joiden vastaukset he jalostavat ratkaisuehdotuksiksi.  

8. Työntekijät ja heidän edustajansa, esimiehet ja johtajat pystyvät tuottamaan ratkaisut johtamisen haasteisiin ja jopa organisaation perustehtävän vaikeisiin ongelmiin.

9. Edellinen kohta tarkoittaa ja vaatii sitä että yhteinen luottamus on kunnossa ja että esimiehet, johtajat ja henkilöstön edustajat pystyvät astumaan virallisten kulissiensa eteen omana itsenään…

10. … eli ajattelevina, tuntevina ja järkevinä vaan ei fakkiutuneina ihmisinä!

PS. Paras coaching –ohjeeni (itselleni): ole kiinnostunut ihmisestä ja hänen asioistaan. Opettele tuntemaan hänen firmansa. Esitä vähintään viisi kertaa enemmän kysymyksiä kuin yrität tarjota vastauksia. Ehdota asioita aloittamalla lause ”mitä jos…”. Ole täysin avoin. Äläkä varsinkaan yritä esittää mitään ”huippucoachia”.

Näistä ja muusta lisää syssymmällä.

”Kaikkihan ovat Facebookissa”, vaikka kaikki tunnemmekin henkilöitä, jotka eri syistä johtuen eivät ole siellä. Hassua.  

Näin kesän kuluksi hiukan sosiaalisesta mediasta, eikä niin vakavalla otteella. Facebookista on tullut sosiaalisen median tunnetuin ja kenties merkittävin ympäristö, jossa perustaja Mark Zuckerbergin mukaan jaetaan jo 4 miljardia viestiä päivittäin. Kaikki on tapahtunut nopeasti. Elämänsä merkittäviä asioita ja kiinnostavaa tietoa voidaan jakaa kätevästi ja niin usein kuin haluaa kaikille niille joita facebook –kielellä kutsutaan ”ystäviksi”. Ja niitä ystäviä voi olla paljon, ja joistakin voi todeta että en edes muista tällaista ystävää mutta kaipa meillä joku yhteys on.

Me ihmiset olemme erilaisia. Meillä on erilaisia intohimoja ja motiiveja jakaa Facebookissa ajatuksia elämäämme liittyen ja tietoja meitä kiinnostavista aiheista. Ystävistä tulee tyyppejä. Ja tyyppejä voi tyypitellä.

Pääsemme asiaan. Millaisia facebookkaaja –tyyppejä on olemassa? Seuraavassa esittelen epätäydellisen Facebook –tyyppien jaottelun. Olkaa hyvä. Ja jos siltä tuntuu niin ei olla enää ystäviä tämän jälkeen.

CNN:n Brandon Griggs, Peter Hartlaub ja Robin Neorr ovat ovat määritelleet erilaisia Facebookkaajia. Alla muutamia päätyyppejä, joiden avulla pääsemme kurkistamaan näiden rotujen eroihin. Mistä sinä pidät eniten? Pystytkö tunnistamaan oman tyyppisi?

1. ”Anna kun kerron kaiken päivästäni” –tyyppi. Heille arki on yhtä ihmettä. He elävät joka hetki, ja mikään elämän hetki ei ole liian vähäpätöinen jaettavaksi ystävien kanssa. Facebook on täydellinen väline tämän rikkauden megafoniksi: ”Heräsin just.”, ”Söin uutta mysliä aamupalaksi.”, ”Töissä on t-y-l-s-ä-ä.”, ”Olen jumissa ruuhkassa.”, “keitin perunat”,  ”Wau, ihanks tosi!” Peukkuja jaetaan keskimäärin 150 päivässä, sillä ystäviähän heillä riittää ja kaikki ovat yhtä tärkeitä.

2. ”Itsensä ylentäjä” –tyyppi. Okei, kaikkihan me pidämme jakaa saavutuksiamme muiden kanssa: saimme paremman työpaikan, kirjoitimme hieno bloggauksen (kuten tämä tässä, please peukuta) tai kuinka saavutimme jälleen upean merkkipaalun kanteleensoitossa. Mutta jos lähes jokainen merkintä liittyy johonkin saavutukseen, kuinka vähäpätöinen se onkaan, niin alamme kuulostaa vain jatkuvalta rehentelijältä.

3. ”kaverimagneetti” –tyyppi. Keskimääräisellä Facebookin käyttäjällä on 120 ystävää. Sosiaalisesti vilkkailla tyypeillä, joita täytyy kunnioittaa heidän kyvystään solmia ystävyyssuhteita kaupan kassajonossa, saattaa olla ystäviä 300-400. Mutta että 1000 ystävää!? Hei jotain rajaa. Puhdasta brassailua.

4. ”Julistaja” –tyyppi. ”Jacko on kuallu! Kuulit multa ekaks!”, ”Lentokone syöksy maahan! Voi nyyh! Kuulit taatusti multa ekaks!” He haluavat jakaa kanssamme kaikki uutiset ja huhut ensimmäisenä. Ja surra, kauhistella, hirvitellä ja joskus myös riemuita kanssamme. Totuuspohjalla ei niin väliä, kunhan yhteinen tunnepohja löytyy kaikkien kavereiden kanssa.  

5. ”Yksityistietoja kehiin” –tyyppi. ”Aviomies piipahti just apteekissa etsimässä jotain peräpukamiin”, ”tytöllä oli eka poikaystävä yötä. Toivottavasti muistaa mun ohjeet.”, “Mies petti mua, aviokriisi menossa, etsin omaa boksia, olisiko mitään tarjolla?”. Mikään oma tai lähitutun yksityinen tieto ei ole liian yksityinen jaettavaksi Facebookissa. Voimme vain todeta: ”Jep, kiva tietää…”   

6. “Sympatiametsästäjä” –tyyppi: “Riitalla on tänään tosi huono päivä.”, ”Huh huh, nyt se on ohi.”, ”Jukka tarvitsisi nyt hyviä uutisia vaihteeksi.” Verkot asetetaan vesille, jotta saataisiin hyviä sympatiasaaliita, tarkoittaen myötätuntoisia kommentteja ja peukkuja. Aidosti huonot uutiset ovat asia sinänsä. Mutta joskus nämä ovat vain sympatiaherkkujen poimimista sieltä täältä, hyödyntäen omia tai toisten näennäisesti huonoja uutisia.  

7. ”krooninen kutsuja” –tyyppi: ”allekirjoita vetoomukseni”, ”pelaa Mafia Warsia kanssani”, ”Mikä Salkkareiden hahmo olet”, ”tässä 25 tietoa minusta”, ”testaa mikä eläin olet, minä olen opossumi”, ”jos haluat testata ja vertailla, kopioi tämä tuhat kertaa statukseesi”. Tuota noin, tarkoitit varmasti hyvää, mutta lopeta jo. Kyllästyminen elämään paistaa läpi. Voisimmeko olla vain kavereita?

8. “Häpeämätön promoottori” –tyyppi: ”Vedin loistavan tiimipalaverin”, ”työmatkalle taas Kiinaan (ura vaatii)”, ”Jes, tarjous läpi!”, ”uusi työ, suuremmat kujeet”. Jatkuvaa tilannepäivitystä työstä ja omasta bisneksistä. Facebook on alusta menestyksen presentoinnille, eikä muulla niin väliä. Eri asia on, mitä tapahtuu jos urakehitys pysähtyy tai jos ystävät kyllästyvät eikä irtoa enää yhtään kommenttia tai peukkua?

9. ”Söpöys asuu elämässäni” –tyyppi: ”Ihqu päivä!”, ”Aurinko nousi ihanasti ja täytti elämäni rakkaudella”, ”lapseni katse sai minut ja vaimoni jälleen ajattelemaan kuinka onnellisia olemme”, ”tässä söpö kissanpentu sinulle lahjaksi, lähetä se kaikille kavereillesi niin sinua pidetään kaikkein söpöimpänä!” Ok, tiedän että elämässä on paljon hyvää ja söpö, mutta miten kaikki voi olla noin söpöä. Koko ajan?

Viimeisin mutta ei vähäisin:

10. “Juopot”: käytännössä jokainen päivitys sisältää viittauksen seuraaviin asioihin: alkoholi, viina, viini, olut, sidukka, bisse, illan odotus, illan alkaminen, nousuhumala, hauskanpito ilman viinaa on teeskentelyä, keskihumala, bileitten paras hetki, laskuhumala, muistamattomuus, krapula, morkkis, tasoittava, huomenna tai viimeistään ensi viikolla uudestaan. Hei, miettikäähän: Facebookista päätellen olette alkoholisteja.      

Siinäpä tärkeimmät. Nämä ovat tietenkin karkeita ja huumorin sävyttämiä yleistyksiä. Me Facebookin käyttäjät olemme ehkä sekoituksia eri tyypeistä. Millainen sitten itse olen? Se, miten ja mitä asioita ilmaisen ”semi-aktiivisena” käyttäjänä kertoo että olen sekoitus kohdista 1, 2 ja 8. Minä näen Facebookin ympäristönä, jossa voin tarjota jotain erityistä siitä, mitä olen kohdannut ja tehnyt, tai mitä tietoa näen syystä tai toisesta tärkeäksi jakaa muiden kanssa. Mutta yksityisyysrajani melko tiukka, käytän ironiaa melko usein, enkä päivitä ns. jatkuvalla syötöllä. Ja pyrin kunnioittamaan myös kavereitani.

 Olen pahoillani mutta nyt on lopetettava. Täytyy nimittäin saada linkki tähän merkintään Facebookiin ja Twitteriin.

PS. Alla olevassa kuvassa kätevä jaottelu sosiaalisen median alustoista. Eli facebook on vain yksi ratkaisu. Riippuen perusluonteestamme, meille on myös muita ratkaisuja!

 Lähde: http://www.despair.com/deviall1.html  

Ja hymiö tähän loppuun kaksoispisteeksi ja suluksi kiinni  :)