03.01.2010 @ 10:57
Kuinka poissaolot syövätkään moraalia
Eräs ystäväni osti liikekumppaninsa kanssa palvelualan liiketoiminnan. Henkilökunta siirtyi kaupan mukana vanhoina työntekijöinä uuteen yritykseen. Henkilökunta piti omistuksen siirtymistä ja uuden ajan alkua hyvänä asiana. Mutta kuinka vaikeaa onkaan päästä työyhteisön salattujen totuuksien verkon ytimeen.
Henkilökunta antoi ryhmäkeskustelussa ymmärtää että kaikki (niin sanotusti “kaikki“) oli hyvin työyhteisössä: tiimihenki oli korkealla, osaaminen ajan tasalla ja ihmisten väliset suhteet olivat kunnossa. Liike tuotti taloudellisestikin kohtuullisen hyvin.
Uudet omistajat olivat viisaita ja kävivät läpi jokaisen kanssa läpi myös henkilökohtaisen “kehitys- ja tulevaisuuskeskustelun”. Ne sujuivat hyvässä hengessä. Kaikki tuntui olevan edelleen hyvin. Uutta omistajaa pidettiin arvossaan ja nähtiin että nyt oli todella mahdollisuus rakentaa tulevaisuutta pitkäjänteisemmin. Uudelta omistajalta odotettiin välittämistä. Monet työntekijät mainitsvat tämän sanan erityisesti ja silmiin katsoen.
Välittämistä? Mitä se on? Ystäväni mietti mitä se tarkoitti. Myymälävastaava näytti hoitavan käytännön asiat hyvin ja tulevaisuus näytti hyvältä. Mitä erityistä välittämistä uudelta omistajalta odotettiin?
Sitten eräs työntekijä ilmaisi halunsa lähteä muutaman kuukauden palkattomalle vapaalle, “kiertämään vähän maailmaa“. Viimeisinä työviikkoinaan hän ilmoitti muutaman kerran olevansa sairas, kymmenen minuuttia ennen vuoronsa alkua. Uusi omistaja otti tilanteen haltuunsa ja ilmoitti ko. työntekijälle että tällaista ei kukaan omistaja, johtaja tai työkaveri voi suvaita. Hyväkin selitys on epäilyttävä tällaisissa tilanteissa.
Uusi omistaja aavisteli jotain ja keskusteli tilanteesta kaikkien muiden työntekijöiden kanssa henkilökohtaisesti. Myymälävastaavan kanssa hän keskusteli erityisen pitkään. Hän ei kysynyt millainen ihminen ko. työntekijä on, vaan mitä hän tekee. Siis:
- Ei puhuta nyt hänestä ihmisenä. Kerro mitä hän tekee. Kerro miten hän käyttäytyy muita kohtaan. Kerro faktapohjaisesti hänen tapansa ilmoittaa myöhästymisistä, työesteistä tai sairaspoissaoloista.
Kävi ilmi että ko. työntekijän poissaolokulttuuri oli syönyt työyhteisön moraalia jo pidempään. Myymälävastaava oli neuvoton, koska hänen kätensä olivat sidotut vanhan omistajan taholta. Vanha omistaja ei välittänyt tarpeeksi ihmisistään, ei ko. myymäläpäälliköstä eikä kenestäkään muusta. Eikä varsinkaan tästä yhdestä.
Kävi siis ilmi, että kaikki ei suinkaa ollut hyvin. Salattujen totuuksien verkko oli vain niin tiheä, kuin musta aukko, että sieltä ei asioiden todellinen laita tullut ilmi. Viimeisenä työpäivänään ennen matkaansa tämä eräs työntekijä irtisanoutui. Hän tiesi että työyhteisön moraalin kohottaminen oli alkanut ja hänen salatut totuutensa tulisivat ilmi.
Uusi omistaja otti käyttöön varhaisen puuttumisen järjestelmän. Yhdessä sovittiin pelisäännöt siitä, mitä tehdään kun tullaan sairaaksi tai ollaan muuten poissa töistä. Käytiin yhdessä myös läpi se, mitä tehdään kun tietyssä ajassa on tarpeeksi monta lyhyttä tai pitkää poissaoloa. Silloin keskustellaan yhdessä siitä, miten työnantaja voisi häntä paremmin johtaa ja onko jotain mitä pitäisi kehittää tai muuttaa.
Vainoharhaisessa ajattelussa varhaisen puuttumisen järjestelmää pidetään tietenkin kyyläämisenä. Mutta kyse on todella siitä itsestään: välittämisestä. Sehän on johtamisen yksi peruslähtökohta! Tässä ystäväni tapauksessa tulokset olivat hyvät, kuten arvata saattaa: sairauspoissaolot laskivat, työyhteisön tyytyväisyys nousi, myynti nousi, bonukset nousivat ja osingot kasvoivat. Uusi omistaja kätteli ihmiset aina kun tuli tapaamaan heitä myymälään (ja myös työn ulkopuolella mikäli ko. työntekijä teki aloitteen).
Ja se tuli selväksi että 10 minuuttia ennen vuoron alkua ei voi normaalitapaukssessa ilmoittautua sairaaksi. Se on tappavaa. Myös työyhteisön moraalille.
Kehittäjänä, asiakastyössä, minua kiinnostaa ensinnäkin se, mitä ihminen työssä tekee ja miten hän toimii. Vasta sen jälkeen minua kiinnoistaa millainen hän on ihmisenä. Työelämässä niin usein toiset puhuvat ja toiset tekevät, you know…
Ohje:
- Ota käyttön varhaisen puuttumisen ja tuen järjestelmä (sairaus)poissaoloihin. Sairauspoissaolot voidaan selittää yllättävän pitkälle työyhteisötekijöillä. Varhainen puuttuminen on aitoa välittämistä, se ei maksa mitään ja tulokset ovat positiiviset.
- Hyvä nyrkkisääntö: jos lyhyitä poissaoloja on vähintään neljä kolmen kuukauden aikana, niin on aihetta nostaa työyhteisöasiat ja muutkin asiat pöydälle.
- Kun järjestelmä on kunnossa, kolmen päivän poissaolo ilman lääkärintodistusta on hyvä periaate. Se vähentää turhautumista, julkisen järjestelmän kustannuksia ja turhaa paqperityötä. Mikäli ”saikkutodistusta” vaaditaan jo ensimmäisestä poissaolopäivästä, niin syntyy vain jono sen yleisesti tunnetun lääkärin luokse, jolta saikkutodistuksen saa ilman suurempia murheita ja selityksiä.
Aihe-alue Kehittäminen, Poissaolot Permalink · Ei kommentteja »

