Eräs ystäväni osti liikekumppaninsa kanssa palvelualan liiketoiminnan. Henkilökunta siirtyi kaupan mukana vanhoina työntekijöinä uuteen yritykseen. Henkilökunta piti omistuksen siirtymistä ja uuden ajan alkua hyvänä asiana. Mutta kuinka vaikeaa onkaan päästä työyhteisön salattujen totuuksien verkon ytimeen.

Henkilökunta antoi ryhmäkeskustelussa ymmärtää että kaikki (niin sanotusti “kaikki“) oli hyvin työyhteisössä: tiimihenki oli korkealla, osaaminen ajan tasalla ja ihmisten väliset suhteet olivat kunnossa. Liike tuotti taloudellisestikin kohtuullisen hyvin.     

Uudet omistajat olivat viisaita ja kävivät läpi jokaisen kanssa läpi myös henkilökohtaisen “kehitys- ja tulevaisuuskeskustelun”. Ne sujuivat hyvässä hengessä. Kaikki tuntui olevan edelleen hyvin. Uutta omistajaa pidettiin arvossaan ja nähtiin että nyt oli todella mahdollisuus rakentaa tulevaisuutta pitkäjänteisemmin. Uudelta omistajalta odotettiin välittämistä. Monet työntekijät mainitsvat tämän sanan erityisesti ja silmiin katsoen.

Välittämistä? Mitä se on? Ystäväni mietti mitä se tarkoitti. Myymälävastaava näytti hoitavan käytännön asiat hyvin ja tulevaisuus näytti hyvältä. Mitä erityistä välittämistä uudelta omistajalta odotettiin?  

Sitten eräs työntekijä ilmaisi halunsa lähteä muutaman kuukauden palkattomalle vapaalle, “kiertämään vähän maailmaa“. Viimeisinä työviikkoinaan hän ilmoitti muutaman kerran olevansa sairas, kymmenen minuuttia ennen vuoronsa alkua. Uusi omistaja otti tilanteen haltuunsa ja ilmoitti ko. työntekijälle että  tällaista ei kukaan omistaja, johtaja tai työkaveri voi suvaita. Hyväkin selitys on epäilyttävä tällaisissa tilanteissa.

Uusi omistaja aavisteli jotain ja keskusteli tilanteesta kaikkien muiden työntekijöiden kanssa henkilökohtaisesti. Myymälävastaavan kanssa hän keskusteli erityisen pitkään. Hän ei kysynyt millainen ihminen ko. työntekijä on, vaan mitä hän tekee. Siis:

- Ei puhuta nyt hänestä ihmisenä. Kerro mitä hän tekee. Kerro miten hän käyttäytyy muita kohtaan. Kerro faktapohjaisesti hänen tapansa ilmoittaa myöhästymisistä, työesteistä tai sairaspoissaoloista.  

Kävi ilmi että ko. työntekijän poissaolokulttuuri oli syönyt työyhteisön moraalia jo pidempään. Myymälävastaava oli neuvoton, koska hänen kätensä olivat sidotut vanhan omistajan taholta. Vanha omistaja ei välittänyt tarpeeksi ihmisistään, ei ko. myymäläpäälliköstä eikä kenestäkään muusta. Eikä varsinkaan tästä yhdestä.

Kävi siis ilmi, että kaikki ei suinkaa ollut hyvin. Salattujen totuuksien verkko oli vain niin tiheä, kuin musta aukko, että sieltä ei asioiden todellinen laita tullut ilmi. Viimeisenä työpäivänään ennen matkaansa tämä eräs työntekijä irtisanoutui. Hän tiesi että työyhteisön moraalin kohottaminen oli alkanut ja hänen salatut totuutensa tulisivat ilmi.

Uusi omistaja otti käyttöön varhaisen puuttumisen järjestelmän. Yhdessä sovittiin pelisäännöt siitä, mitä tehdään kun tullaan sairaaksi tai ollaan muuten poissa töistä. Käytiin yhdessä myös läpi se, mitä tehdään kun tietyssä ajassa on tarpeeksi monta lyhyttä tai pitkää poissaoloa. Silloin keskustellaan yhdessä siitä, miten työnantaja voisi häntä paremmin johtaa ja onko jotain mitä pitäisi kehittää tai muuttaa.

Vainoharhaisessa ajattelussa varhaisen puuttumisen järjestelmää pidetään tietenkin kyyläämisenä. Mutta kyse on todella siitä itsestään: välittämisestä. Sehän on johtamisen yksi peruslähtökohta! Tässä ystäväni tapauksessa tulokset olivat hyvät, kuten arvata saattaa: sairauspoissaolot laskivat, työyhteisön tyytyväisyys nousi, myynti nousi, bonukset nousivat ja osingot kasvoivat. Uusi omistaja kätteli ihmiset aina kun tuli tapaamaan heitä myymälään (ja myös työn ulkopuolella mikäli ko. työntekijä teki aloitteen).    

Ja se tuli selväksi että 10 minuuttia ennen vuoron alkua ei voi normaalitapaukssessa ilmoittautua sairaaksi. Se on tappavaa. Myös työyhteisön moraalille.

Kehittäjänä, asiakastyössä, minua kiinnostaa ensinnäkin se, mitä ihminen työssä tekee ja miten hän toimii. Vasta sen jälkeen minua kiinnoistaa millainen hän on ihmisenä. Työelämässä niin usein toiset puhuvat ja toiset tekevät, you know…   

Ohje: 

- Ota käyttön varhaisen puuttumisen ja tuen järjestelmä (sairaus)poissaoloihin. Sairauspoissaolot voidaan selittää yllättävän pitkälle työyhteisötekijöillä. Varhainen puuttuminen on aitoa välittämistä, se ei maksa mitään ja tulokset ovat positiiviset.  

- Hyvä nyrkkisääntö: jos lyhyitä poissaoloja on vähintään neljä kolmen kuukauden aikana, niin on aihetta nostaa työyhteisöasiat ja muutkin asiat pöydälle.

- Kun järjestelmä on kunnossa, kolmen päivän poissaolo ilman lääkärintodistusta on hyvä periaate. Se vähentää turhautumista, julkisen järjestelmän kustannuksia ja turhaa paqperityötä. Mikäli ”saikkutodistusta” vaaditaan jo ensimmäisestä poissaolopäivästä, niin syntyy vain jono sen yleisesti tunnetun lääkärin luokse, jolta saikkutodistuksen saa ilman suurempia murheita ja selityksiä.

Keskustelin taannoin työn saamisesta, hakemisesta ja työmarkkinoista. Ja illalla TV:stä tuli ohjelma, jossa nuori haastateltava ketoi kuinka “sieltä Työvoimatoimistosta ei ole kuulunut mitään työtarjouksia…”. Voi, olisi vielä enemmän juteltavaa. Siitä syntyi kokonainen työnhakumanifesti versio 1.0.

1. Pitää lopettaa (tai ei ainakaan pidä aloittaa) luottaminen julkiseen mol-palveluun ja koko ajatteluun, jonka mukaan työpaikkaa voi hakea vasta kun joku tarjoaa sitä.

2. Pitää aloittaa uusi ajattelu: mitä juuri minä osaan parhaiten ja missä olen menestynyt?

3. Unohda lopullisesti ”minä haen kun joku tarjoaa” -ajattelu. Työ pitää ottaa lähinnä piilotyömarkkinoilta. Itse aktiivisesti. Lähes hyökkäävällä asenteella. Mutta erittäin ystävällisillä keinoilla.

4. Pitää olla virallinen ja kunnollinen CV. Tämän lisäksi nuoret osaavat automaattisesti tehdä koneella näyttäviäkin dokumentteja itsestä. Pitää tehdä “sissi-ansioluettelo“, jolla hyökätään ja tehdään täsmäiskuja yrityksiin, piilotyömarkkinoille. Vain siten voi tehdä pesäeron suureen ja konservatiivisesti ajattelevaan työnhakijamassaan.

5. Avoimia hakua pitää olla päällä jatkuvasti. Mielellään 5-15 kpl.

6. Aloita blogi. Se on ilmaista. Otsikkona vaikka “Tulevaisuudentekijän ajatuksia“.

7. Tee vapaaehtoistyötä työttömyyden tai työnhaun aikana.

8. Ilmoittaudu jokaiseen mahdolliseen henkilöstöpalvelualan yritykseen lähiseudullasi. Tässä pikku lista. Heillä on töitä tarjolla jatkuvasti eri aloilta ja vaatimustasoilta.

9. Älä ylihinnoittele itseäsi, mutta älä myy itseäsi liian halvalla. Mikäli pääset esittämään palkkatoiveita, niin koskaan ei pidä ilmoittaa yhtä lukua palkkatoiveeksi!

10. Millainen on hyvä työhakemus? Se liittyy tekemiseesi, ei olemiseesi.

11. Vie hakemuksia yrityksiin paikan päälle, jos mahdollista. Ota selvää HR:n henkilöistä ja soita ja kysy kuka vastaa rektytoinneista. Vie kirjekuori, sano vahtimestarille että sinulla on henkilökohtaista asiaa herra/rouva X:lle. Olet jo pitkällä jos onnistut antamaan kirjeen suoraan käteen.

12. Tärkein kysymys työhaastattelussa on “kerro itsestäsi“. Siihen on vain yksi oikea reaktio: “Olipa iso kysymys, mistähän aloittaisin. Haluatteko kuulla minusta yleisesti, työkokemuksistani ja saavutuksistani vai esimerkiksi opiskeluistani?”

13. Työhönotto ja haastattelut ovat roolipeliä, eivät oikeaa elämää. Sitä on vain pelattava oikeilla säännöillä niin silloin saa töitä. Siihen pitää suhtautua kuin teatteriin. Kannattaa opetella roolinsa ja vuorosanansa.

14. Työnhakija pukeutuu hyvin, vaikka vain käydäkseen kirjastossa etsimässä lisätietoa työnhakuoppaista. Hyvä pukeutuminen luo hyvää asennetta. Haastatteluihin sopii vain ja ainoastaan parasta mitä kaapista löytyy, kunhan se ei ole kovin värikästä.

15. Soita perään! Eli 1-2 päivän kuluttua soitto perään, kiitä haastattelusta, tiedustele kohteliaasti etenemistä ja korosta valmiuttasi. Seiso suorassa kun puhut puhelimeen. Älä puhu virallista puhelua alasti.

16. Jos työpaikkaan tarvitaan toinen haastattelu tai psykologisia testejä, ja pääset niihin, olet jo pitkällä. Sinä olet kiinnostava! sinut kutsutaan toiseen haastatteluun, sinun pitää antaa palaa. Nyt on näytön paikka. Unohda teatteri ja ole aito, niin aito kuin pystyt olemaan ilman että alat kaivaa nenääsi (mikäli se sattuu tapasi olemaan). Se on paras tapa menestyä tässä vaiheessa.

17. Mikäli pääset joskus nauttimaan vanhan työnantajan maksaman uraohjaajan palveluista, niin laita hänet koville. Älä anna hänelle armoa, vaan käytä hyväksesi ja heitä sitten pois kuin käytetty rätti. He pääsevät keskimäärin aivan liian helpolla.

Tulos tästä kaikesta: työnsaantimahdollisuutesi moninkertaistuvat ja 3-6 kuukauden kuluessa olet ehkä jo töissä, lähetettyäsi sitä ennen 5-15 hakemusta tiettyihin avoimiin työpaikkoihin, 20-50 avointa hakemusta ja tehtyäsi 10-20 täsmäiskua kiinnostaviin yrityksiin.

Mikäli et ole töissä, et osaa soveltaa ohjeita tai ohjeet ovat sinusta täydellistä fuulaa, niin ota yhteyttä Konektiin niin katsotaan homma kuntoon.